Torstainen valopyöräily oli kirkas vastakohta marraskuun synkälle sadesäälle!

Iloinen joukko aikuisia ja Järvenpään Scouttien partiolaisia pyöräili valaistuin ja koristelluin pyörin. Pimeässä ajaminen voi olla lapselle uusi ja jännittävä kokemus, ja valokaravaani on ohikulkijoille takuulla hauska näky!

Jatketaan pyöräilyä läpi talven! 

Valopyöräily torstaina 13.11.2025

Tervetuloa löytämään pimeässä pyöräilyn hupi ja tuomaan valoa ympärillesi. Koristele pyöräsi valoilla ja tule mukaan!

Tule mukaan karnevalistiseen ja iloiseen valopyöräilyyn, jolla käännämme alkavan talven pimeän riemukkaaksi taustaksi valoillemme! Tapahtuma totetetaan yhdessä Scouttien kanssa.
 

Laita pyörään vähintään etu- ja takavalo, mutta hauskinta on, jos koristelet pyöräsi lisävaloilla. Vinkkejä valaisuun voi lukea aiemmasta kirjoituksesta. Ajamme yhdessä helpon, noin puolen tunnin mittaisen reitin, joka sopii myös lapsille.
Startti ja paluu Seppälän (Puistotie 34B, Järvenpää) pihasta. Pyöräilyn jälkeen tarjoamme Seppälän alakerrassa glögiä. Tervetuoloa!

Glögien jälkeen yhdistyksen syyskokous jäsenille.
 

Linkki Facebook-tapahtumaan

Vinkkejä valoilla leikkimiseen

Lisävaloilla voi tuoda iloa sekä omaan menemiseen että muiden pimeässä paarustajien elämään. Etenkin lapset tuppaavat arvostaman liikenteessä liikkuvia, koristeltuja pyöriä. Tämä teksti antaa vinkkejä ja ideoita pyörän koristeluun!

"Jouluvaloilla" ei ole tarkoitus korvata lakisääteisiä etu- ja takavaloja: eteenpäin tulee käyttää keltaista tai valkoista valoa näyttävää pyöränvaloa ja taakse punaista. 

Jos ohjaustankoon haluaa kiinnittää valoketjun, jossa on muutama punainen valo, en katso sen olevan ongelma. Mutta isompia punaisia valoja ei eteenpäin saa näkyä. 

Millaiset valot? 

Mielikuvitus laittaa tässä rajat, mutta hyväksi todettuja vaihtoehtoja ovat ledvalonauhat, pienet irtovalot ja pinnavalot.

Led-valonauhat 

Parhaita ovat ulkokäyttöön tarkoitetut valonauhat, joissa on kuminen johto lamppujen välissä ja tiiviisti sulkeutuva patterikotelo. Kuminen johto kestää paremmin kulutusta kuin ohut metallijohto, joka katkeaa helposti esim. jalan osuessa siihen. Tiiviisti sulkeutuva patterikotelo kestää kosteassa parhaiten. Mutta heppoisemmankin kotelon voi myös laittaa minigrip-pussin ja sulkea mahdollisimman tiiviisti. Tämä suojaa paristokoteloa pahimmalta kosteudelta. 

Vaihtoehtoja löytyy paljon: valkeita, keltaisia, värikkäitä; sellaisia joissa valot ovat palloja, kurpitsoja, kummituksia, tähtiä... Kannattaa kaivella sekä kauppojen että kirpputorien valolaareja! 

Pienet pyöränvalot 

Pienet, edulliset pyöränvalot eli "ledituikut" ovat oiva koristeluväline. Ne kiinnittyvät useimmiten omalla kumilenkillään ohjaustangon ympäri, joten niitä on helppo laittaa kiinni. Niitten valoteho on niin pieni, että niitä voi huoletta laittaa ohjaustangon täyteen ilman häikäisemisen riskiä. 

Ohjaustangon lisäksi niitä voi laittaa kiinni muuallekin runkoon, jos vaan löytyy tarpeeksi kapeita putkia joiden ympäri kiinnityslenkki ylettää. Näitä voi myös ripustaa reppuun tai takkiin esim. hakaneulalla. 

Pikkuvaloja voi kiinnittää roikkumaan runkoon tai tarakan reunaan. Laita nippuside tai naru tms. kiinnityslenkistä läpi ja kiinnitä mihin haluat. Jos solmit narulla, huolehdi että kiinnitys on riittävän kestävä. Valot heiluvat liikkeen mukana ja kopsahtelevat runkoon, joten suosittelen tätä kiinnitystä vain satunnaiseen käyttöön. 

Huomaa tässäkin että käytät eteenpäin vain etuvaloja (keltainen/valkea) ja taaksepäin vain punaisia. 

Pinnavalot

Harvemmin näkyvä versio ovat pinnavalot, jotka aktivoituvat joko liikkeestä tai kaukosäätimestä. Osa niistä muodostaa erilaisia kuvioita pyöriessään. Myös venttiilinkorkin tilalle asennettavia valoja on olemassa. 

Valojen kiinnittäminen

Valoketjun itsensä kiinnittäminen ei ole kummoista: sitä voi kieputtaa rungon ympäri ja kiinnittää sieltä täältä nippusiteellä, sähköteipillä tai tarranauhalla. Patterikotelon kanssa saa askarrella hieman enemmän. Tärkeintä on, että kotelo ei pääse putoamaan ja että valokatkaisijaan pääsee käsiksi. 

Kiinnitys nippusiteillä

Kotelon voi kiinnittää nippusiteillä suoraan runkoon vetämällä nippusiteen kotelon ja rungon ympäri.

Kotelolle voi myös tehdä "vyön" nippusiteestä, ja sitten pujottaa toiset nippusiteet vyön alle ja kiinnittää sitä kautta esimerkiksi satulan kiskoihin. Esimerkkikuvassa kotelo on kiinnitetty kumpaankin kiskoon omalla nippusiteellään. 

Kieputa johtoa heti kotelon kiinnityspisteen jälkeen, jotta johtokin osaltaan estää koteloa putoamasta. Voit katsoa mahtuuko kotelo satulan kiskojen ja satulan väliin, mutta vältä laittamasta sitä kiinnityspultin ja satulan väliin. Satula painuu alaspäin kun sille istutaan, ja kotelo voi haljeta. 

Joissain patterikoteloissa on ripustuslenkki, josta kotelon voi helposti ripustaa vaikka ohjaustankoon. Jotta ripustettu kotelo ei heilu ja kolise, voi sen vielä kiinnittää vaikka sivusuunnassa. 

Kiinnitys sähköteipillä

Kotelon voi myös ottaa ja teipata kiinni. Ohjaustanko on siitä kätevä teippauspiste, että valokatkaisija on helposti käsillä. Jos tuntuu, että kotelo pyörähtää helposti, etsi leveämpi putki, johon teippaat sen kiinni. 

Pussikiinnitys 

Valokotelon voi laittaa pussiin, sitoa pussin suun kiinni ja sitoa pussin kiinni sopivaan paikkaan. Kotelo jää helposti heilumaan, mutta etenkin jos käyttö on lyhytaikaista, ei siitä lie haittaa. Valokatkaisijan löytäminen voi vaatia hieman enemmän sorminäppäryyttä, jos pussia ruttaantuu reilusti katkaisijan lähistölle. 

kori, laukut, runkopussukat

Jos pyörässä on kori, laukut, runko- tai satulapusseja, voi kotelon tiputtaa sinne. Pidempiaikaisessa käytössä tässä on se ongelma, että kotelo tarttuu helposti tavaroihin, joita korissa tai laukussa kuljetetaan, ja lentää ulos korista/laukusta kun tavaroita otetaan ulos. Mutta etenkin lyhytakaisessa käytössä tämä on ihan ok. Jos kori on jonkinlaista verkkopunosta, voi patterikotelon kiinnittää nippusiteillä sen laitaan. 

Superaskartelijan customoidut kiinnitykset

Jos olet askarteluun taipuvainen, voit ommella itse juuri pyörääsi sopivan pussukan patterikotelolle. Esimerkiksi neopreeni on sopiva materiaali, koska se joustaa eikä liesty. Sen sijaan se on epämiellyttävää ommella. Pussukkaan voi tehdä tarrakiinnitykset, jotka sopivat oman pyörän runkoon. Niihin voi myös ommella ripustuslenkit, joitten avulla kotelon voi sitten kiinnittää nippusiteillä tai muulla. 

Muutama turvallisuushuomio

Villiinny vapaasti pyörän koristelussa, mutta pidä muutama turvallisuuteen liittyvä asia mielessä:

• Älä käytä niin kirkkaita valoja, että ne voivat häikäistä vastaantulijoita
• Eteen voittopulisesti valkoista, taakse voittopuolisesti punaista. 
• Kiinnitä johdot rungonmyötäisesti niin, ettei jalka voi takertua niihin, eivätkä ne pääse sotkeutumaan pyörän liikkuviin osiin. 
• Kiinnitä johdot sieltä täältä pitkin matkaa runkoon, jotta ne pysyvät paikallaan. Esimerkkikuvassa kiinnityskohdat korostettu punaisella.
• Älä tee omia sähkövirityksiä, ellet ole koulutettu sähköasentaja. Markkinoilta löytyy kyllä monenlaista valoa valmiinakin! 

Mielipidekirjoitus: Ympäristön on ohjattava turvalliseen liikkumiseen

Keski-Uusimaassa 21.10.2025 julkaistu mielipidekirjoitus

Keski-Uusimaassa (K-U 3.10.) nostettiin esille keskeinen liikenneturvallisuusongelma: rutiininomaiset ylinopeudet taajama-alueilla. Sekä mittauslaitteet, että toimittajan omat havainnot kertovat yleisestä piittaamattomuudesta liikennesääntöjä ja muitten turvallisuutta kohtaan – myös koulujen läheisyydessä. 

Mitä suurempi ajoneuvon nopeus on, sitä suurempi on sen tuhovoima. Vailla auton kuoren suojaa liikkuva ihminen loukkaantuu vakavasti tai menettää henkensä sitä todennäköisemmin, mitä suuremmalla voimalla törmäys tapahtuu. Ero jo 30km/h ja 40km/h törmäysnopeuksien välillä on uhrin kannalta suuri. Ei siis ole “ihan sama” ajaako vähän liian lujaa.

Ratkaisuksi ei riitä harras toive siitä, että kaikki moottoriajoneuvojen kuljettajat alkaisivat noudattaa sääntöjä. Tien rakenteen tulee tukea asetettua nopeusrajoitusta. Jos tie on pitkä, suora ja leveä, houkuttelee se suurempiin nopeuksiin. Puolestaan kapeampi, ehkä mutkittelevakin tie viestii rauhallisemmasta tahdista. Kärjistäen eroa voi ajatella vaikka moottoritien ja vanhan Porvoon katujen kautta. 

Olisi parasta, jos uudet väylät suunniteltaisiin alusta lähtien paikkaansa sopiviksi ja turvallisiksi. Jälkikäteen on hankalampi tehdä yhtä toimivia ratkaisuja. Välineitä siihenkin kuitenkin löytyy: esimerkiksi shikaanit tai väylän kaventaminen vaikka istutuksien avulla. Jalan ja pyörällä liikkujien henki ja terveys ei saa olla ainoastaan moottoriajoneuvojen kuljettajien viitsimisestä kiinni, vaan ympäristön rakenteiden on luotava turvallinen ympäristö. 

Erika Weckström, varapuheenjohtaja ja tiedottaja
Keski-Uudenmaan polkijat ry

Älä katoa pimeään

On väistämätön tosiasia, että vuodenkierto tuo mukanaan syksyn ja lisääntyvän pimeyden. Ei anneta sen piilottaa meitä liikenteessä toisiltamme! Polkupyörän valot antavat muille mahdollisuuden nähdä sinut sekä edestä että takaa. Ei riitä että itse näet, myös muitten pitää voida nähdä sinut. Pelkät heijastimet eivät riitä, koska ne erottuvat vain, kun niihin osuu riittävästi valoa. Etuvalo auttaa myös kuskia itseään näkemään tien pinnan epätasaisuudet ja töyssyt. 

Pyörässä pitää lainkin mukaan käyttää valoja pimeällä, hämärässä ja kun näkyvyys on muuten heikko; esimerkiksi sumuisena tai sateisena päivänä. Edessä tulee olla valkeaa tai keltaista valoa näyttävä valo. Takana punaista. Muita värejä ei edessä ja takana saa käyttää. Valo voi olla kiinni joko pyörässä tai kuljettajassa. Pidä kuitenkin huoli, että et häikäise muita. Esimerkiksi kypärään kiinnitetty valo on takuuvarma tapa sohia valolla vastaantulijoita silmiin. Älä myöskään käytä vilkkuvia valoja. Vaikka laki ei niitä kielläkään, ovat ne muille tienkäyttäjille epämiellyttäviä. Ystävällisin vaihtoehto on etuvalo, jossa on ns. leikattu valokeila. Se ei loista valoa yläviistoon. Nämä valot tunnistaa merkinnästä stVZO, joka viittaa Saksan tieliikennelain mukaiseen valoon. Voit myös kysyä pyöräliikkeessä neuvoa tällaisen valon löytämiseen. 

Valoissa on valinnan varaa. Dynamovalo on aina mukana, ei vaadi paristonvaihtoa ja toimii luotettavasti. Vanhanaikaisia pullodynamot voi unohtaa, nykyään käytetään napadynamoa, joka ei juuri lisää pyörän ajamisen raskautta. Napadynamoon voi kytkeä sekä etu- että takavalon. Vaihtoehtoja löytyy budjettimallista hifistelyversioihin, jotka esimerkiksi mahdollistavat puhelimen lataamisen ajaessa. Toinen dynamoversio on Hollannissa paljon käytetty kontaktiton dynamo, esim. Reelight (tämä ei ole kaupallinen yhteistyö). Sähköpyörissä valot kytketään suoraan sähköjärjestelmään, ja usein ne on säädtty niin, että vaikka akku olisi vähissä eikä avustus enää toimisi, on valoille varattu vielä virtaa. 

Ladattavat led-valot ovat suosittuja ja markkinoilla on paljon vaihtoehtoja sekä eteen että taakse. Valitse teho ja akun koko tarpeen mukaan. Lyhyille matkoille riittää pienempi akku, mutta vaikkapa tunnin työmatka vaatii jo enemmän kapasiteettia. Monissa malleissa valoteho on säädettävissä, jolloin hyvin valaistuilla pätkillä tehoa voi laskea, ja näin säästää akkua. 

Patterikäyttöiset valot ovat myös kelpo vaihtoehto. Pyörään kiinteästi kiinnitettävät ei-dynamovalot ovat yleensä patterikäyttöisiä, mutta myös irrotettavia patterivaloja löytyy. Näitten etu on se, ettei latausjohtojen kanssa tarvitse puuhailla ja patterit voi vaihtaa tarvittaessa vaikka kesken reissun. Takavaloja löytyy sekä kiinteällä asennuksella että irroitettavia malleja. Joissan valoissa, sekä etu- että takavaloissa, on automaattitoiminto, joka sytyttää valot kun on riittävän hämärä ja pyörä on liikkeellä. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto esim. lapsille ja nuorille, joilta valon sytyttäminen saattaa jäädä tekemättä. Jos valot ovat irrotettavaa mallia, muista ottaa ne mukaan kun jätät pyörän parkkiin! Niille on hyvä varata vakipaikka laukusta tai tietystä takin taskusta, jotta ne löytyvät näppärästi kun on taas aika lähteä liikkeelle.

Kuva: Bicanski, CC0

K-U: Rantapuiston pyöräilyjärjestelyt eivät ole tällä hetkellä optimaaliset, kun kävelijät ja pyöräilijät kulkevat samoilla väylillä

Paikallislehti Keski-Uusimaa haastatteli yhdistyksen puheenjohtajaa Tommi Vainikaista Järvenpään Rantapuiston pyörälijöiden ja kävelijöiden samalle väylälle ahtamisen koetuista ongelmista.

Ratkaisuna tarjosimme pyöräliikenteen ja jalankulun erottamista suositulla reitillä, ja merkitsemällä pyörätien puoli punaisella asfaltilla.

"– Punainen asfaltti on tehokas, sillä lapsenkin on se helppo erottaa"

Uutisartikkeli  (1.8.2025) vain tilaajille: Keski-Uusimaa: Vauhdilla suihkivat pyöräilijät hirvittävät kävelijöitä Rantapuistossa – rajoitus ei ole ratkaisu

Keski-Uudenmaan polkijat tutustuivat Keravan viherpalveluiden sähköpyörään

Alkukesäisenä iltapäivänä Keravan Hallintopuistoon kokoontui harvalukuinen joukko Keski-Uudenmaan polkijoiden jäseniä tutustumaan Keravan kaupungin viherpalveluiden keväällä 2024 hankkimaan järeään Ouca Transport -tavarapyörään. Osallistujajoukkoa harmillisesti harvensi tutustumisen järjestyminen vain virka-aikaan, mutta tunnelma oli sitäkin lämpimämpi. Tapahtumaa piristi myös Keski-Uusimaa-lehden sometoimitus, joka halusi kuvata erikoisen menopelin.

Pyörän hankinta herätti kuumia tunteita aikanaan, koska sopimuksenmukainen kokonaishinta pyörän neljän vuoden leasingsopimukselle oli 12 230 euroa. Sopimuskauden jälkeen pyörän voi lunastaa kaupungin omistukseen 1 500 eurolla.

Kaupungin työntekijät kertoivat kuinka tavarapyörän käyttäminen saa tätä nykyä hymyn huulille puistossa liikuttaessa, ja moni ohikulkija onkin spontaanisti kysellyt pyörästä mitä ihmeellisempiä kysymyksiä. Viherpalveluiden työntekijöillä keskenään onkin nykyään suoranainen kilpailu kuka saa pyörällä ajaa, joten lieneekö tarve hankkia tällaisia useampi?

Ouca on oululainen yritys, joka valmistaa järeitä erikoispyöriä sekä tavaran että lasten kuljetukseen. Pyörästä on kaksi versiota, joista tämä nyt Keravalla käytössä oleva on n.k. Transport-malli tavaroiden, kuten viherpalveluiden työkalujen ja kasvijätteen kuljettamiseen. Toinen tarjolla oleva malli mahdollistaa jopa kahdeksan lapsen kuljettamisen samalla kertaa, ja on tarkoitettu esimerkiksi päiväkotien käyttöön.

Kolmipyöräisellä menopelillä saa kuljettaa 180 kg kuormaa kuljettajan lisäksi. Käytössä olevassa pyörässä on hihnaveto ja Revonte One -keskiömoottori, joka erikoisuutena sisältää myös vaihdelaatikon. Kolmipyörässä on siis myös pakki, jollaista ei kovin monesta polkupyörästä löydykään. Tekniikasta kiinnostuneille todettakoon, että Revonte oli suomalainen jo toimintansa lakkauttanut yhtiö, joka kehitti tällaista vaihteiston integroivaa moottoria polkupyöriin. Tapahtuman jälkeen selvisi, että nyt valmistettavissa Oucan pyörissä on ranskalaisen Valeon moottori, joka myös sisältää integroidun vaihteiston.

Tutustuminen oli osallistujille todellinen päivän piristys, ja myös ensimmäinen kerta kun pääsimme kokeilemaan polkupyörällä peruuttamista.

Ouca Bikesin kotisivu: https://oucabikes.com/fi/

Keski-Uusimaa-lehden jutun ja videon näet tästä (vain lehden tilaajille): K-U: Toimittaja kokeili Keravan viherpalveluiden sähkökuormapyörää, joka puhuttaa kaupunkilaisia ­– meno äityi huimaksi