Taloudessamme hoidetaan kaikki arkiset kauppamatkat polkupyörällä ja sujuuhan se. Tässä viimeisimmällä kauppareissulla aloin taas haaveilla siitä, millainen oikeasti hyvä kauppamatka olisi. Ajatukset kirvoitti pintaan tällä kertaa se, että satoi kuin saavista. Puuskainen tuuli painoi vettä sekä kauluksen että syydvestin alle. Pipon reunat ja hihansuut kastuivat, kotitekoiset sadehanskat päästivät vettä tihkumaan läpi. Märkien silmälasien läpi näki suttua.
Pysäköin pyörän tavalliselle paikalleen taivasalle, lähelle ovia
runkolukitustelineeseen. Naftia sadesuojaa olisi tarjolla toisessa pyöräpysäkissä,
mutta se on niin ahdas ja hankala käyttää telineiden asettelun vuoksi, etten
raskaalla semipitkäperällä halua sinne survoutua.
Sisällä liikkeessä etsin käsiini ostoskärryn ja koetin
asetella ostoskassit ja märät kamppeeni sinne. Takin sain ripusteltua kärryn
etuosaan valumaan. Kaipasin menneitten aikojen ostoskärryjä, joissa oli koukku kassille.
Selkärepun viilekkeet olivat tietysti märät, eikä sitä ollut mukava pitää
selässä. Ostoskärryyn siis! Tilaa itse ostoksille oli tässä vaiheessa lievästi
sanottuna rajallisesti!
Saatuani ostokset tehtyä kärryttelin kohti uloskäyntiä. Tälläydyin
takaisin kosteisiin varusteisiini ja ripustelin painavat ostoskassit
käsivarsille. Ulkona satoi edelleen losottamalla, pyörä odotti surullisen
märkänä. Yksi kasseista oli pakko laskea maahan, jotta sain näperrettyä
pyörälaukun soljen auki. Hanskat kastuivat vielä lisää lukkoja avatessa –
kurahanskat ovat liian kömpelöt siihen puuhaan. Ajelin siitä kotiin väistellen
jalankulkijoita, pyörätiellä seisovia autoja ja kanttikivissä töyssytellen.
Ei tässä kauppamatkassa ollut mitään poikkeuksellista,
tällaista minun arkeni on. Mutta hei, tämä voisi olla ihan toisinkin! Vaikka ei edes mentäisi liikennejärjestelyihin
ja reunakiviin, on monta kohtaa, jossa kaltaisteni elämää voisi helpottaa.
Kuvitellaan vaikka parempaa pyöräpysäköintiä. Olisipa katettu,
valaistu, lämmin ja valvottu pysäköintitila! Pyörän saisi lukittua rungosta ja ostoskassit
voisi tarvittaessa laskea pyörän viereen ilman, että ne kastuvat. Mikä iso apu
olisikaan voida jättää märät ulkovaatteet kuivauskaappiin, tai ihan vaan
naulakkoon kuivahtamaan! Jos matka on ollut rankka tai mukana on uuvahtanut
muksu, voisi hengähdystä varten olla tarjolla penkki. Rillit ja kasvot voisi kuivata tarjolla
olevalla paperilla, jolle löytyisi myös roskis.
Ostosten jälkeen kärryt voisi työntää pyörän viereen asti, josta
ne olisi helppo kuormata. Kärryn saisi palautettua näköetäisyydelle pyörästä.
Myös valmiiksi keräillyt tilaukset voisi noutaa pyöräparkin läheisyydestä. Siitä
sitten ne kuivuneet ulkovaatteet takaisin päälle, pyörä auki hanskoja
kastelematta ja matkaan!
Voi mikä ihana utopia. Tosielämässä seuraavalla sateisella kauppareissulla
laitan käteen uudet kurahanskat ja toivon, että ei sataisi ihan niin rankasti.
